6 WEEKS IN URUGUAY

¡hola!

Aika täällä kuluu nopeasti. Viikko on taas kulunut silmänräpäyksessä, paljon on ehtinyt tapahtua. Olen tehnyt ensimmäiset espanjankieliset kokeeni, pyöraillyt tunteja päivässa La Palomassa ja sen ympäristössa - yksin ja yhdessa kavereiden kanssa. Olen ottanut yli 2000 kuvaa, opiskellut espanjan kielioppia ja saanut selville, että syksyllä - maaliskuussa, voin aloittaa klarinetti- ja pianotunnit. Olen syönyt kesan ensimmäisen jäätelön ja maistanut ainakin kymmentä muuta uutta ruokaa, löytänyt Instagramista sveitsiläisen vaihtarin, joka on toinen tässä departementossa olevista vaihtareista - vaikka hän kylläkin YFUn kautta, ja oppinut lisää tämän alueen kulttuurista, Uruguayn kulttuurista ja tuon kaiken eroavaisuuksista suhteessa vaikkapa Argentiinaan tai Espanjaan.

The time flies here! A week has went by really fast again and a lot of things have happened. I have done my first exams in Spanish, cycled hours in a day around and nearby La Paloma  alone and with friends. I have taken over 2000 photos, studied Spanish and even found out that in autumn / in March, I can start clarinet and piano lessons here. I have eaten the first ice cream of summer and tasted at least ten other new foods, found a Swiss exchange student who lives in Rocha, who is the another of two exchange students in this department, though her organization is YFU. Also I have learned more about the culture of this area, about the culture of Uruguay and the differences there is compared to for example Argentina or Spain.

Kesän ensimmäinen jäätelö

Täällä on mahdollista nähdä etelänmustavalaita! Vielä en ole bongannut, mutta toivottavasti joskus!

Puerto de La Paloma

Laguna de Rocha

Sain kokeilla tälläistä perinteistä rytmisoitinta jota käytetään esimerkiksi capoeiran säestämiseen.

Tällä viikolla olen myös päässyt - ehkä espanjankielisen kommunikointikyvyn parantuessa - kertomaan kavereille ja perheelle Suomesta ja suomalaisuudesta. Saunoista, salmiakista, hiljaisuudesta, metsästä, pitkistä etäisyyksistä maaseudulla, koulutuksesta, politiikasta, historiasta, sisusta, musiikista, Lapista, ruoasta, tavoista ja jokapäiväisestä elämästä. Suurin ihmetyksen aihe avoimille, poskisuukotteleville, paljon puhuville ja lämpimille lattareille on tietysti suomalainen hiljaisuus ja tietynlainen rauhallisuus. (Ja salmiakki! :D)

Vaikka suomalaisten ujous onkin stereotypia, eivätkä kaikki suomalaiset todellakaan ole ujoja, enkä esimerkiksi itseäni miellä ainakaan kovin ujoksi kotona Suomessa, tässä kulttuurissa olen ujo (silti, vaikka nyt vielä osa ujoudesta ja hiljaisuudesta meneekin vieraan kielen piikkiin). Toinen, mihin olen törmännyt jo useamman kerran, on vastaavasti kysymys, onko minulla kaikki hyvin, kun en ehkä heti hymyile tai kehu tilannetta runsain sanoin. Mutta erilaisuus on rikkaus, ja joskus kun tämä kulttuuri tuntuu itselle hankalalta ymmärtää tai oppia, mietin, millaisia haasteita uruguaylainen vaihto-oppilas kohtaisi Suomessa. Kulttuurierot väkisinkin aiheuttavat haasteita molemmin puolin, mutta se kaikki on todella sen arvoista.

This week I have also got opportunities - probably because of a bit better communication skills in Spanish - to tell my friends and family more about Finland and Finnish culture. About sauna, salty liquorice (salmiakki), silence and forests, about those long distances at the countryside, about education, politics, history, sisu, music, Lapland, food, manners and everyday life. The biggest astonishment for these really open and warm people who talk a lot and who kiss people to cheeks is of course that certain silence and peacefulness there is in the way Finnish people are. (And salmiakki of course! :D)

Even though it's a stereotype that all Finnish people would be shy, of course not, and for example I don't feel myself really shy back in Finland, here in this culture I am shy. (Even when some of it is definitely because of having to work in foreign language). Another question I have heard many times already is something like am I okay, because I maybe don't immediately smile or react to something with a lot of praise (in case if I like something). That is a Finnish thing. But cultural diversity makes ones life richer, and sometimes, when this culture here feels difficult to understand or learn, I think, what kind of challenges would a Uruguayan exchange student meet in Finland. Cultural differences are a challenge sometimes, but it is really worth it all.

Mate. Ennen saapumistani mulla oli vähän ennakkoluuloja tämän suhteen, mutta tuo jännittävä lämmin yrttijuoma on oikeasti hyvää!

Kuvat kertovat ehkä enemmän, mitä kaikkea viime päiviini on kuulunut, pyöräretki La Paloman pieneen satamaan, hyppytuntien viettämistä rannalla, matea ja ensimmäinen kerta, kun ehdin ajoissa koulun loputtua rannalle ottamaan kuvia auringonlaskusta. Lauanataina, 1.10, täällä oli jokin musiikkitapahtuma, siellä kävimme päivällä kaverin kanssa ja bongasin parista yhtyeestä myös klarinetistin, vaikka heidän esittämänsä musiikki liikkuikin jossain jazzin ja cumbian rajamailla. Tapahtuma jatkui uruguaylaiseen tapaan fiestalla pitkälle aamuyöhön, vaikka itse meninkin nukkumaan. Eilen olimme koko päivän siskojen, hostäidin ja serkun kanssa läheisellä järvellä, joka kuuluu valtion luonnonsuojelualueeseen. Tottumista riittää siis edelleen ainakin päivärytmissä, jossa on aivan tavallista alkaa pohtimaan nukkumaanmenoa vasta kahdelta yöllä. Vaikka itse saankin yleensä nukkua rauhassa aamuisin, päivien täyttyminen ohjelmasta ja esimerkiksi useammalla kielellä toimiminen päivittäin väsyttää, vaikka kumpaakaan en kyllä vaihtaisi pois mistään hinnasta.

The photos probably tell more about what I have done here these past days. A cycling trip to the little Port of La Paloma, drinking mate and first time when I was able to leave school early enough to get to the beach to take pictures of sunset. On Saturday, 1.10, here was some kind of music event where we went with a friend, and I was able to spot even a clarinettist from some of the ensembles performing. Although the music they performed was something like jazz or cumbia. The event continued as a fiesta in Uruguayan way to long after the early hours of morning, even though I went to sleep. Yesterday we spent the whole day with my sisters, hostmother and my cousin at a nearby lake that belongs to state's nature reserve area. I still have to get used to this daily routine, in which it's totally normal to start thinking about going to bed around two at the morning. Despite the fact that I usually get to sleep at the morning, days full of activities and for example using multiple languages every day makes me tired, although I definitely wouldn't change either one off.

Besos, Martta