DOS MESES EN URUGUAY

¡Hola!

Viime viikolla tuli kaksi kuukautta täyteen tällä pallonpuoliskolla, kaukana tutusta ja turvallisesta keskellä uutta ja erilaista. Täällä jo viettämäni aika tuntuu yhtäaikaa niin lyhyeltä ja niin pitkältä. Viikot täällä ovat kuluneet nopeasti, mutta toisaalta tuntuu, että siitä, kun halasin mun vanhempia ja sisaruksia ja astuin Pariisiin menevään lentokoneeseen on jo pieni ikuisuus. Niin paljon on ehtinyt jo tapahtua, siitäkin huolimatta, että täällä on ollut talvi-kevät -kausi, jolloin ihmiset lähinnä viettävät aikaa kodeissaan. Olen kiitollinen kaikesta mitä olen jo saanut kokea ja odotan innolla, mitä kaikkea tulevat vajaa yhdeksän kuukautta vielä tuovat tullessaan.

I have now spent two months at this side of the globe, far from everything familiar and in the middle of new and different. The time I have lived here feels at the same time so short and really long. Weeks have passed by fast, but still it feels like it was ages ago since I said goodbye to my parents, my siblings and my friends and stepped into the plane that was about to take my to Paris and then on to an adventure. So much has happened, even despite that here it has been winter/spring season, when people basically just hang out at their homes. I'm thankful for all that I have already got to experience and look forward to everything these following about nine months still have to offer for me.

Kaksi kuukautta sitten kun olin juuri herännyt ensimmäistä kertaa Uruguayn auringon alla, väsymys oli vähintäänkin valtava, takana oli yli vuorokauden verran matkustusta ja vielä kokonainen päivä Montevideossa kiertelyä muiden vaihtareiden kanssa. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, jokainen vaihtari voi ehkä jakaa kanssani tämän epätodellisen fiiliksen kohdemaahan saapumisen jälkeen. Tavallaan tuntui, että olisin nähnyt unta, toisaalta erilaiset pienet asiat, kuten ruoka herättivät tajuamaan, että nyt ollaan oikeasti aika kaukana kotoa. Tai pitäisikö sanoa uudessa, erilaisessa kodissa, vaikka silloin vielä ei ehkä ihan kodilta tuntunutkaan. On vaikea selittää, kuinka täällä mulla on ystävät, perhe ja sukulaisia ja ennen kaikkea koti, mutta kuitenkin kaipaan myös ystäviä, perhettä, sukulaisia ja kotia Suomessa.

Two months ago when I had just woke up the first time under the Uruguayan sun, the tiredness was quite real after over 24hrs of travelling and even a full day of exploring Montevideo with the other exchange students. Everything was so new and wonderful, fascinating. I think every exchange student can share that unreal kind of a feeling which followed after arriving in the host country. In  away it felt like a dream, but then all kinds of small things such as food awakened me to realize that now I was actually quite far away from home. Or should say in a new, totally different home, even though by that day it didn't yet feel like it. It is a bit complicated thing to explain how I have friends, family and relatives and first of all home here, but anyway I still miss my friends, family, relatives and home in Finland.

Hyppäsin uuteen ja tuntemattomaan kulttuuriin pää edellä, tietäen, että on pakko opetella uimaan uudestaan pysyäkseen pinnalla. Itse koin kulttuurishokin oikeastaan heti saapumiseni jälkeen, ei niinkään sillä tavalla, kuin usein opastetaan, että aluksi kaikki on ihanaa ja erilaista, kultturishokkikin iskee vasta parin, kolmen kuukauden päästä. Kaikki ovat kuitenkin erilaisia ja oikeastaan odotinkin minulle käyvän juuri näin. Pikkuhiljaa kuitenkin opin selviämään arkisista tilanteista ja toistamaan lyhyitä lauseita espanjaksi, vastaamaan muutakin kuin "hola", "bien" tai "gracias". Olen saanut kavereita ja he ovat jaksaneet uskollisesti selittää asioita minulle moneen kertaan ja yrittää ymmärtää joskus niin tökkivää ja hidasta espanjankielistä puhettani, mistä olen todella kiitollinen. Olen oppinut liikkumaan La Palomassa ja sen ympäristössä ja matkustamaan yksin bussilla. Ja vaikka edelleen täsmällisyyteen tottunutta suomalaista täkäläinen suunnitelmien muuttuminen, myöhästely ja lyhyellä varoitusajalla tapahtuvat tulemiset ja menemiset ärsyttävät, pystyn sanomaan, että olen jotenkuten oppinut elämään asian kanssa, enkä jaksa enää siitä stressata.

Nykyisin juon matea irvistämättä sen kirpeydelle kuten aluksi, käytän murteeseen kuuluvia täytesanoja kuten "ta" ja seuraan jalkapalloa (:D).

I jumped into new and totally different culture, knowing that I've got to learn to swim again. I myself experienced the culture shock right after my arrival, not that much in the way which is always taught in all orientations how first everything is lovely and nice and the culture shock thing is coming like after two or three months. Everybody is different anyway and actually I kind of waited that for me it's going to go this way. Little by little I learned to survive from everyday situations and to repeat short sentences in Spanish and to answer something more than just "hola", "bien" or "gracias". I have made new friends and they have had the strength to explain things for me like thousand times and to try to understand my broken Spanish. For which I'm really thankful. I have learned how to get around in La Paloma and how to travel by bus. And even though always being late, changing plans really fast or things happening within a super short time sometimes still annoys me when I'm used to Finnish punctuality, I have learned to live with it and don't have the energy to stress about it that much anymore.

Nowadays I drink mate without grimacing of its strong flavour as in the beginning, I use dialect words such as "ta" and follow football. (:D)

Viime aikoina olen ollut jatkuvasti menossa, siten aika väsynyt ja iltaisin, kun olisi ollut aikaa kirjoittaa tänne, olen yrittänyt mennä ajoissa nukkumaan. Siksi siis pitkähkö tauko postauksien välissä. Olen käynyt serkkuni kanssa Orquesta Juvenil del Sodren, Uruguayn valtakunnallisen nuorisosinfoniaorkesterin, konsertissa, sirkuksessa Dianan kanssa ja orkesteriharjoituksissa. La Paloma - Rocha -väli bussilla on siis tullut tutuksi, vaikka tykkäänkin, että on tekemistä, eikä tarvitse kotona tylsistyä. Jo yhden vain kotona vietetyn päivän jälkeen alan kaivata jännitystä elämään. :D Onhan tässä tätä Uruguayn talvea ja hiljaiseloa jo vietettykin... Eli äidille terveisiä: ihan vielä en ole päässyt siihen tilanteeseen, että kalenterini olisi yhtä tarkkaan täytetty kuin Suomessa, mutta näyttää siltä, että niin voi vielä käydä.

Lately I have been a lot on the go, and that way quite tired and then at the nights when I would have had time to write here I have just tried to go to bed early. So this is the reason for such a long break from posting here. I have been in a concert of Orquesta Juvenil del Sodre, the National Youth Orchestra of Uruguay with my cousin and in a circus performance with my favorite Swiss Diana. Also I have had orchestra rehearsals. La Paloma - Rocha bus trip become familiar. Even though I like it, I like to have stuff to do rather than just sitting at home. Only after one day spent at home doing nothing I start to want something a little more exciting to  my life. :D So greetings for my mom: I haven't just yet got to the point where my calendar is as full of things as than in Finland, but it looks like that might happen.

Maanantaina alkoivat koulussa vuoden päättävät kokeet, keskiviikko oli vapaapäivä ja myrskyvaroituksen (alerta naranja) takia koulu on ollut suljettuna ja kokeet peruttuna myös tänään torstaina. Itse en ole käynyt rannalla pariin päivään, joten en osaa sanoa, kuinka korkeat aallot ovat, mutta videoista olen nähnyt veden tulvineen lähimpinä rannikkoa oleville kaduille niin täällä, koko rannikon alueella kuin Montevideossa ja Buenos Airesissakin. Sen ainakin tiedän, että täällä osalla rannoista ongelmana on tälläisten myrskyjen aiheuttama eroosio ja rantaviivan työntyminen lähemmäksi sisämaata, hiekkarantojen siten kadotessa pikkuhiljaa. Kaikki on hyvin, mutta ulkona turhaan liikkumista ei suositella, eikä se oikein kivaakaan kovan tuulen ja sateen takia edes olisi.

On Monday started the final exams of the year, Wednesday was free and now on Thursday, due to the storm alert (alerta naranja) the school was closed and exams cancelled also today. I haven't been at the beach in few days so I don't know how huge the waves have been, but from videos I have seen how the water has flooded on the streets nearest to the coast equally here than in all the other parts of the coast and in Montevideo and Buenos Aires. At least I know that this kind of storms cause problems with erosion at the beaches since the coastline gets just nearer to inland all the time and the amount of sand decreases. Everything is fine here, advice is to stay home if there is no good reason to go out and yeah, it wouldn't even be really nice to go out in that really windy and rainy weather.

Orquesta Juvenil del Sodre

Lauantaina lähden aamulla kohti Montevideota, jossa meillä on AFS:n leiri kaikille täällä oleville vaihto-oppilaille. On ihanaa tavata kaikkia toisia vaihtareita ja saada jakaa kokemuksia pitkästä aikaa, ja pääsen myös puhumaan suomea kasvokkain jonkun kanssa ensimmäistä kertaa saapumisen jälkeen, kun toinenkin meistä suomalaisista vaihtareista tulee sinne! Viikonloppuna siis univelkaa on varmaankin luvassa lisää. Toivon, että ehdimme myös jälleen kiertelemään Montevideossa ja tutustumaan kaupunkiin. Palailen sitten viikonlopun jälkeen uudestaan kuvien ja kuulumisien kera!

On Saturday I will leave to Montevideo at the morning, we will have an AFS camp for all the exchange students here. It'll be lovely to meet all the other exchange students again and get to share experiences after a while. I will also get to speak Finnish face-to-face first time after my arrival since the other Finnish exchange student is also coming. I also hope that we will have time to go explore Montevideo a bit. So I'll be back next week with photos and greetings from Montevideo!


besos, Martta