LLEGÓ LA PRIMAVERA

¡hola! 

Viime viikon sateesta ja myrskystä huolimatta täällä alkoi virallisesti kevät nyt menneenä viikonloppuna, ja sitä juhlistettiin monella tapaa, juhlat ilmeisesti jatkuvat vielä ensi viikonloppunakin. Lauantaina vietin Rochassa, joka on noin puolen tunnin päässä täältä, lähin hiukan isompi kaupunki. Siellä kevään juhlintaan kuului nuorten 5 km juoksutapahtuma, johon osallistuin siskon luokan mukana. Juhlintaan kuului myös afrouruguaylaista musiikkia candombea ja hyvää ruokaa. Sunnuntaina aamulla heti herättyäni perhe hoputti, että Martta äkkiä, nyt lähdetään, ainoa mitä ymmärsin, oli että mennään johonkin perinnetapahtumaan ja maaseudulle. Selvisi että kyseessä oli vielä toinen fiesta de la primavera maalla, tällä kertaa fiesta de la primavera gaucha, vanhoja gauchojen (maaseudun alkuperäisasukkaat, nykyisin nimeä käytetään kaikista maaseudun ihmisistä tällä alueella) perinteitä mukaillen. Kansantanssien lisäksi juhlintaan tuolla kuului jotain rodeota muistuttanutta ratsastusta ja sonnien kilpaa lassoamista - kaikki muisttutti jonkin verran pohjoisamerikkalaista cowboy -kulttuuria.

Despite the rain and storms of last week, the spring has officially started here! The beginning of spring was celebrated in several ways, and I have heard that the celebrations are to be continued also next weekend. On Saturday I was in Rocha and took part in a running event with my sister's class, it was part of fiesta de la primavera there, continued by afrouruguayan music candombe and good food. On Sunday then, right when I woke up, my family told me to hurry up and be ready to leave for some kind of traditional event to the countryside (or that was all I understood...). I found out, that it was another fiesta de la primavera at the countryside, this time fiesta de la primavera gaucha, with all kinds of traditions of gauchos (native people at the countryside, nowadays the name is used of all the people living at the countryside at this region). The celebrations there included dance and some horseback riding similar to rodeo, everything somehow remindered me of North American cowboys.

El Faro Cabo Santa Maria - tuolla on usein ihmisiä kiikaroimassa valaita ja delfiinejä! Nyt viime aikoina niitä ei kai silti ole näkynyt.

La Paloman vanha majakka

Fiesta de la Primavera en Rocha

Gauchojen perinnetansseja

Fiesta de la Primavera gaucha - 19 de Abril, Rocha

 karua kauneutta

Muutoin elämä täällä on arkistunut ja muuttunut mun silmissä tavalliseksi, se on ehkä ihan hyvä merkki siitä, että olen tottunut ja sopeutunut jo aika hyvin. Kevään tullen ja erityisesti tällä viikolla paikasta riippuen joko ma-ti tai to-pe olevan kevätloman takia täällä alkaa pikkuhiljaa olemaan enemmän ihmisiä. Kaduilla alkaa myös satunnaisesti kuulemaan portugalia ja brazileroa brasilialaisten turistien ja kesäasukkaiden myötä.  Koulu sujuu hyvin, vaikka sitä olikin viime viikolla vain maanantaina, myrskyvaroituksien takia tunteja peruttiin ahkerasti, vielä ahkerammin kuin tavallisesti. Täällä kun opettajien tai suuren oppilasjoukon puuttuminen on ihan arkipäivää ja näistä syistä tunteja perutaan jatkuvasti.

Otherwise my life here starts to feel really normal and usual, it's probably a good sign of adapting better to the culture and lifestyle. Since the spring is here and especially because of this weeks spring holidays, the city starts to be more full of people. Sometimes you can also hear Portuguese or brazilero at the streets due to the amount of Brazilian tourists and summer residents. The school is also going well, even though last week we had lessons only on Monday, the storm and official warnings of exceptionally windy weather caused that all of the lessons were cancelled until Friday. That was a lot, even though here it's completely normal to have one or two classes missing in a day due to absent teachers or so many absent students.

Kuten kuvista taas huomaa, en tule ikinä kyllästymään näihin rantoihin ja mereen! Yksi parhaista jutuista täällä mitä tiedän on pyöräillä tai kävellä yksin rannalla tai istua rantahiekalla kavereiden kanssa vaikka kesken koulupäivän! Ja meri on joka päivä erilainen, ja esimerkiksi viime viikolla juuri ennen useamman päivän kestänyttä myrskyä otetut kuvat näyttävät aivan erilaisilta kuin nyt alkuviikolla otetut. Vaikka nyt vielä rannoilla onkin kovin tuulista ja kylmää, kesä on tulossa, siitä kertovat myös monet nyt viikonloppuna auenneet kahvilat, jäätelökioskit ja ravintolat. Kesä on pian täällä!

As you can see from the pictures again, I won't ever get tired of these beaches and the sea! One of the best things to do here is to go cycling or walking at the beach or sit at the beach with friends in the middle of a schoolday! And the sea is different every day, and for example the photos I took last week just before a storm of a few days look totally different than the ones I have taken now at the beginning of this week. Even though now it's still windy and cold at the beaches, the summer is coming, one promise of that are the cafes, restaurants and ice cream stands that opened now the past weekend and that are opening soon. The summer is soon here!

Paljon terveisiä ja haleja rakkaille Suomeen ja ympäri maailman! En ole unohtanut teitä, vaikka en täältä aina ehdikään kovin pitää yhteyttä ja viesteihin vastaaminenkin usein venyy tai jää kokonaan. Jokainen viesti kuitenkin tekee mut aina tosi iloiseksi, kiitos siitä! <3 Yritän vastata aina kun ehdin!

Lots of greetings and hugs for all my loved ones in Finland and around the world! I haven't forgotten you even if I sometimes seem not to answer your messages or if I don't write for you that often. I'm sorry it takes me long to answer and I sometimes forget. Anyway, all the messages always make me so happy, thank you for that! <3 I'll try to answer always when I have time!

Besos, Martta

AFS ORIENTATION WEEKEND & OTHER ADVENTURES

¡hola!

Viime viikonloppuna oli ensimmäinen AFS-orientaatio, Survival Orientation, joka sisälsi paljon sekä uutta että opittua tietoa säännöistä, toimintatavoista ja kulttuurista ja tarjosi mahdollisuuden puhua nyt ensimmäisen kahden viikon kokemuksista, omista odotuksista, niiden täyttymisestä ja mahdollisista ongelmista. Kokoonnuimme AFS-vapaaehtoisen kotona Pandossa, Canelonesin departementossa, noin kolmen tunnin matkan päässä täältä, joten reissu alkoi jo perjantai-iltana täältä La Palomasta kohti Montevideota, jossa olimme yhteyshenkilöni kanssa yötä. Seuraavana aamuna tapasimme muut Montevideosta orientaatioon tulleet ja lähdimme yhdessä bussilla kohti Pandoa, joka on noin puolen tunnin matkan päässä Montevideosta. Ruuhkien ja myöhästelyn takia matkassa meni ehkä noin puolitoista tuntia. Kultturiin täällä kuuluva puolen tunnin myöhästely tai välillä suunnitelmien epäselvys on jotain, mihin en ole vielä tottunut. Orientaation jälkeen menin vielä ihanan unkarilaisen ystäväni Barbaran hostperheen luo yöksi ja sunnuntaina illalla matkustin Montevideon kautta takaisin La Palomaan.

The past weekend we had our first AFS orientation, Survival Orientation, which consisted of a lot of information about rules, culture and gave an opportunity to talk about the experiences during these two weeks here. Own expectations, how they were met or not, and about possible problems. We spent the day in a house of an AFS volunteer in Pando, in the departemento of Canelones. It is about three hours from here, so the trip started already Friday night from here to Montevideo, where we stayed the night with my AFS consejero.  The next morning we met the other people from Montevideo coming to the orientation and took a bus to Pando, which is about half an hour away from Montevideo. Because of the bus getting stuck in jams and being late, the journey took something around one and half hour. Here being late and sometimes not that clear plans are a normal part of culture and everyday life, and that is something I'm not yet well used to. After the orientation I still spent the night with my lovely Hungarian friend's Barbara's host family, and travelled back to la Paloma from Montevideo on Sunday Night.

Avenida del Navio - kotitie

Kyllä, täällä kokista on jopa isommissa pulloissa,

kuin mitä pohjoisemmassa Amerikassa olen nähnyt!

Suomi, Unkari, Tanska, Italia, Norja, Italia, Islanti, Belgia

Milanesas - yksi monista paikallisista liharuoista, huomatkaa myös kotoinen perunamuusi!

Muuten menneet kaksi viikkoa ovat kuluneet koulun, kuoron ja espanjan kielen parissa, täällä on ollut paria viime päivää lukuun ottamatta sateista ja kylmää, eikä ulkona ole siten paljon käyty. Täällä sade tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että kun osa opettajista ja oppilaista koulussa ei omista autoa, sateella kouluun ei tulla lainkaan. Luokat ovat siis olleet tavallista tyhjempiä ja jopa opettajia on jäänyt kotiin vain sateen ja myrkysään takia. Eilen kuitenkin paistoi taas aurinko pitkästä aikaa ja hyppytunnilla istuimmekin kavereiden kanssa jo rannalla, vaikka vielä hiukan viileää onkin.

Otherwise these two weeks have went by fast, school, choir and Spanish studies fill my days. Expect these past couple of days it has been rainy and cold, so we haven't really spent time outside. Here rainy weather means too, that when some of the teachers and students at school don't own a car, when it rains, they don't come to school at all or are late. So the classes have been emptier than normally. Yesterday we finally got sunshine again, and during a skip lesson we already sat at the beach with friends, even though it's still a bit cold.

Alfajores - täällä kaupoista ei edes oikein löydy karkkia,

kaikki syövät näitä keksin ja leivoksen välimuotoja.

Espanja sujuu jo paremmin kuin tänne tullessa, mutta puhuminen on edelleen haaste. Kuitenkin ymmärrän nyt jo paljon enemmän ja pystyn ilmaisemaan itseäni espanjaksi edes vähän. Kahden viikon jälkeen ajattelin jo sopeutuneeni tähän kulttuuriin, ruokaan ja elämäntapaan, mutta vielä riittää oppimista ja sopeutumista. Toisaalta, juuri orientaatiossa puhuimme, että ensimmäiset kolme kuukautta on haasteellista, mutta sen jälkeen alkaa olla kunnolla kuin kotonaan. Parin kuukauden päästä mulla on täällä kesäkin, joka helpottaa ainakin kielen oppimista ja ystävien saamista, sillä silloin koko kaupunki on täynnä ihmisiä ja aktiviteetteja. Odotan kielen oppimista myös siltä kannalta, että sitten saan enemmän matkustaa itsenäisesti ja ehkä myös käydä soittotunneilla Montevideossa. Soitto täällä on periaatteessa vain yksin harjoittelua ja parin opettajan kanssa sähköpostitse viestittelyä. Klarinettinikaan ei taida ihan olla vielä tottunut tähän ilmastoon, sitä täytyy yrittää ihan erityisesti varjella kylmyydeltä ja talvikauden kosteudelta - onneksi kesä tulee pian.

Spanish is already going better than what it was when I came here, but speaking it is still a challenge. However, now I understand a lot more and to some extent I can express my thoughts in Spanish. After two weeks I had thought that I have got used to this new culture, food and way of life, but there's still a lot to learn. On the other hand, this is something we just talked about in the orientation, that the first three months are challenging, but after that it starts to feel like you had always lived here. After a couple of months we have got summer here, which will help at least with language learning and getting new friends, since the city will be full of people and activities. I look forward to getting better in Spanish also because then I get to travel more independently and hopefully go for some clarinet lessons in Montevideo. Playing clarinet here means basically only practicing alone and asking advice by email from a couple of my teachers. I feel like my clarinet either hasn't yet got used to this climate, I have to try to save it from this coldness and humidity of winter season in an especial way - luckily the summer is coming soon.

Tänään perjantaina mulla ei ollut lainkaan koulua, ilmeisesti oli joku opettajien koulutuspäivä, vaikka se mulle jäikin vähän epäselväksi. Kävin ensimmäistä kertaa yksin pyöräilemässä ympäriinsä, kävelemässä rannalla ja ihmettelemässä sitä simpukankuorien määrää ja aaltojen korkeutta tuulisella säällä. Koko alue oli todella hiljainen ja iso osa taloista tyhjillään näin talvikautena, eikä vastaantulijoitakaan ollut liiaksi. Välillä on myös ihanan avartavaa vain kävellä yksikseen ja katsella ympärilleen. Ja sopeutumiseksi voisi ehkä lukea että osaan liikkua keskustasta kotiin ja kouluun ja rannalle eksymättä, käydä kaupassa ja maksaa Uruguayn pesoilla sekä halata ja poskisuukottaa tuttuja. Pikkuhiljaa.

Today, on Friday, I didn't have school, at least I understood that it was some kind of training day for the teachers, but I might be wrong. I went to thte beach first time alone, walked on the beach and explored those big waves and that huge amount of seashells. The whole area was really quiet and most of the houses empty now during the winter, and I met only a few people. Sometimes it's also really lovely to just wonder and look around alone. And it could be called adaptation, that now I know how to go from the centre to school and to home, go shopping and pay with Uruguayan pesos as well as hug all friends and kiss them on the cheeks. little by little.

Besos, Martta

P.S. Luulin, ettei korvapuusteihin törmää täällä, mutta juuri maistoin sellaista. Täällä täytteenä (siinäkin) oli tietysti dulce de lechea.

P.P.S Käykää katsomassa italialaisen Chiaran vlogi ekasta päivästä Uruguayssa:

Go check out a vlog of the first day in Uruguay by Chiara from Italy:

https://www.youtube.com/watch?v=UP9jPEvMOPg

FIRST WEEK OF URUGUAYAN LIFE

¡hola!

Viikko sitten saavuin tähän pikkukaupunkiin Atlantin rannalle, Uruguayn talveen ja tuuliseen meri-ilmastoon. Bussimatkaa tänne ja isäntäperheen tapaamista edelsivät hurjan pitkä mutta yllättävän nopeasti kulunut lentomatka sekä Montevideossa vietetyt yksi iltapäivä ja yö.

Matka tänne yli 13 000 kilometrin päähän kotoa alkoi viikko sitten torstaina, Helsinki-Vantaalla mua saattamassa olivat perhe ja pari ystävääni Helsingistä. Kentällä sain Suomen AFS:n edustajalta lentolippuni, Uruguayn oleskelulupaa varten tarvittavat asiakirjat sekä ohjeita lennolle. Pikkuhiljaa kaikki kanssani samalla lennolla lähtevät AFS-vaihtarit olivat koossa, kaksi meistä Uruguayhin ja kuusi Argentiinaan. Halasimme lujasti perheitämme ja ystäviä, kuljimme turvatarkastuksen läpi ja seikkailu oli valmis alkamaan.

Kaivopuistossa pari päivää ennen lähtöä

Adventure awaits

A week ago I arrived here in this small town by the coast to the Atlantic Ocean, to Uruguayan winter and the different climate by the sea. Before taking the bus here and meeting my host family there were really long flight as well as a day and overnight in Montevideo.

The journey here, over 13 000 kilometres from home, started a week ago on Thursday,at the Helsinki-Vantaa airport saying goodbye to me were my family and a couple of my friends from Helsinki. There I got my boarding passes, all the papers needed for the residence permit of Uruguay as well as advice for the flight from a representative of AFS Finland. Soon all the AFS-students leaving by the same flight with me showed up, two of us to Uruguay and six to Argentina. After hugs for our loved ones, we all went thourgh the security check and the adventure was about to begin.

La Playa en La Paloma

Pariisin ja Sao Paulon jälkeen Montevideo ja AFS:n vapaaehtoiset siellä odottivat meitä. Bussi vei meidät Montevideon keskustassa sijainneeseen pieneen kotoisaan hostelliin, jossa me kaikki 11 ympäri maailmaa Urguayhin saapuneet vaihtarit vietimme yhden yön ennen isäntäperheisiin matkustamista ympäri Uruguayta. Ajoimme pitkin rannikkoa kaupungin keskustaan, kuinka kauniit meri ja hiekkaranta täällä ovatkaan. Illalla käytiin porukalla AFS:n Uruguayn toimistossa, maistoin ensimmäistä kertaa matea, uruguaylaista perinteistä teen kaltaista yrttijuomaa,maistoin dulce de lechea ja söin paikallisten paljon suosimia hampurilaisten tapaan täytettyjä voileipiä. Myöhemmin kävelimme myös ympäri Montevideon vanhempaa kaupunkia ja saimme kasan Uruguayn kulttuurista kertovia lehtisiä. Aamulla ennen hostperheisiin lähtöä kävimme vielä lääkärissä ja verikokeissa Uruguayn oleskelulupaa varten, ja  söimme täkäläiseen tapaan makean aamupalan. Pienen vaihtarimäärän etu on myös se, että porukka on nyt jo todella tiivis, ja kymmenet, sadat viestit vaihtuvat päivittäin.

After layovers in Paris and Sao Paulo the next stop was Montevideo, where the volunteers of AFS Uruguay were already waiting and looking forward to meet us. A bus took as to a small cozy hostel in the downtown Montevideo, where all 11 of us exchange students from all around the world spent a night before travelling around Uruguay to our host families. We drove by the coast to the city centre, how beautiful are the beach and the sea here! During the evening we all visited the AFS Uruguay office, I tasted mate, the traditional Uruguayan drink for the very first time, as well as dulce de leche, and we ate sandwiches kind of like hamburgers, that locals in Montevideo eat a lot. Later we also walked around the older part of Montevideo and got a bunch of papers telling about Uruguayan culture and way of life. At the morning before leaving to our host families we still had doctor appoinments and blood tests regarding to the residency permit. Nice thing about having only a few exchange students here is that we are really good friends already, and many messages are sent between us every day.

Plaza de la Independecia, Montevideo

AFS Uruguay office

Dinner in Montevideo

La Paloma

Tänne La Palomaan päästessäni pari ensimmäistä päivää kuluivat lähinnä nukkuen ja yrittämällä sopeutua täysin toisenlaiseen kulttuuriin, aikatauluun ja elämäntapaan. Minulle kulttuurishokki iski siis heti. Nyt viikon jälkeen alan kuitenkin olla vähitellen sinut täkäläisen elämäntavan kanssa, ja niin koulu kuin espanjakin sujuvat päivä päivältä vähän paremmin. Koulussa luokkakaverit auttavat mua ihanan paljon, ja opettajatkin yleensä tekevät parhaansa, että ymmärtäisin edes jotakin tunnin aiheesta. AFS-aluevalvojani pitää myös huolta, että olen ajan tasalla, välillä kun en vielä ymmärrä, vaikka jokin asia selitettäisiin espanjaksi kymmenen kertaa. Ensi viikolla alkavat kuoro ja musiikinhistorian tunnit. Kesäkin tulee tänne kohta, sen mukana kaupunki täyttyy kesäasukkaista ja vapaa-aika alkaa kulua rannalla. Kaikki on siis täällä hyvin.  <3 

When I arrived here in La Paloma, the first couple of days went by mostly sleeping and trying to adapt into a really different kind of a culture, timetable and way of life. For me the cultural shock came straight after the arrival. Anyway, now after a week I gradually start readjust and both Spanish and school work out better every day. In school my friends help me incredibly lot and usually also the teachers do their best that I would understand at least something about the topic of the lesson. My AFS contact person also is all the time making sure that I know what is going on, because sometimes I don't understand or get the point even if somebody explained me a thing in Spanish ten or more times. Next week I'll start in the choir and have music lessons at the school. The summer will be here soon too, it means that the town is going to be full of summer residents and the free time will be well spent at the beach. So everything just fine here. <3

besos, Martta

MAÑANA

¡Hola!

Huomenna lähden. Rakkaan koti-Suomen, perheen ja ystävien jättäminen on haikeaa, mutta odotan innolla uutta kotiani ja uudenlaista kulttuuria Uruguayssa. Perheeseeni kuuluvat siis äiti ja kolme siskoa, joista vanhin opiskelee ja asuu omillaan. Uusi kotikaupunkini on pieni La Paloma Rochan provinssissa Atlantin rannikolla. Kotoani on rannalle parin korttelin matka.

Tomorrow I'll start my journey. Leaving Finland and all my loved ones, family and friends, is a bit difficult, but I look forward to seeing my new home in Uruguay and experiencing that new culture. In Uruguay I have mom and three sisters, and my hometown will be small La Paloma in the Rocha province on Atlantic coast. It's just couple blocks to the beach from my home.

Kone nousee Helsinki-Vantaalta huomenna illalla, ja matka jatkuu Pariisiin ja São Paulon kautta Montevideoon ja sieltä La Palomaan. Palailen viimeistään periltä La Palomasta.

My plane will leave Helsinki-Vantaa Airport tomorrow night, and then the trip will continue through Paris and São Paulo to Montevideo and La Paloma. I'll be back at least then from La Paloma.

Besos y Cariños,

Martta

LA SALIDA SE APROXIMA...

Buenas, Saludos de Estados Unidos!

Viimeisimmän päivityksen jälkeen on tapahtunut niin paljon kaikkea vaihtovuoteen liittyvää (ja muutakin!) että varmasti unohdan mainita jotain tärkeää! Maa- ja lentotiedot ovat tulleet, valmennusleiri ollut, oleskelulupaa varten tarvittavat paperit on täytetty ja haettu, AFS:n maakohtainen valmennuspaperipino läpikäyty ja rokotuksia otettu. Silti musta tuntuu että jotain olen varmasti unohtanut. Ja ainiin, olen ostanut ison punaisen matkalaukun (<3), sinipunaisen Pikku Myy-tagin laukkuun ja vaaleanpunaisen passikotelon.

So many things have happened after my last update here, that I'll sure forget to mention something important! I've got the info on my host country and flights, we have had an orientation camp, all the papers for my residency permit are ready, I've went through the orientation material from AFS as well as taken some vaccinations. Somehow I still feel like I have forgotten something. Might be. And then I have bought a big red suitcase (<3), and a Little My tag to it and a pink passport holder.

Ensin kaikkein tärkein, eli AFS:n Buenos Airesin toimisto vahvisti että sijoitukseni tulee olemaan URUGUAYN puolella. Parasta ja vähän pelottavaakin, tuonne pieneen jännittävään maahan halusinkin!

The most important first, so the AFS office in Buenos Aires confirmed that my placement will be in URUGUAY! That's really great, and also a bit scary, in a good way, I wanted to go to that small and exciting country and I get to go there!

Samana päivänä maan vahvistumisen kanssa tulivat lentotiedot, ja minä ja toinen Uruguayhin suuntaava vaihtari lähdemme yhdessä Argentiinaan menijöiden kanssa 18.8! Ensin Helsingistä illalla kohti Pariisia ja sieltä Argentiinaan menevät Buenos Airesiin ja me Uruguayhin suuntaavat (myös muualta Euroopasta Uruguayhin tulevat) lennämme Sao Paulon kautta Montevideoon.Vuorokausi matkustamista siis yhteensä.

I got all the flight information the same day as I got to know my host country. I and the other Finnish exchange student going to Uruguay are leaving together with the people going to Argentina on 18th of August. First, Helsinki to Paris and then students to Argentina will fly to Buenos Aires and we (also the other European exchange students to Uruguay) are flying via Sao Paulo to Montevideo. It'll be about 24 hours of travelling then in total.

Toukokuun lopussa oli AFS:n järjestämä kaikille vaihtoon lähtijöille pakollinen orientaatioleiri, ja viikonlopun aikana kävimme läpi vaihtovuoteen liittyviä odotuksia ja omia ajatuksia, käytännön asioita ja sääntöjä ja vinkkejä. Itse en päässyt lattareihin lähtijöiden leirille, joten mun leirillä suurin osa porukasta oli lähdössä jonnekin päin Eurooppaa ja siten maakohtaiset ohjeet ja kokemukset jäi multa kuulematta. Onneksi kuitenkin on ystäviä jotka lähtevät kanssani kohti Latinalaista Amerikkaa.

In the end of May we had an orientation camp, which AFS arranges to all of its exchange students. During the weekend we went through plenty of stuff related to the exchange year, our own thoughts, practical issues, rules and tips. I myself wasn't able to attend the camp for people going to Latin America, so at my camp most of the people were going to somewhere in Europe. That way all the info that was specific to certain host countries, as well as the experiences of former students were something I didn't get to hear. Luckily I still have many friends that are going o Latin America with me.

Vaihtaripaperisota on vihdoin voiton puolella ja oleskelulupaa varten tarvittavat paperit on vihdoin lähetetty AFS-toimistolle. Espanjankieliset virkatodistus ja rikosrekisteriote, matkustuslupa, muita lupapapereita ja kopiot jokaisesta passini sivusta. Uruguayhin en siis tarvitse viisumia, vaan oleskelulupa haetaan vasta lentokentällä saavuttaessa Montevideoon. Niin ja uusi passi mun täytyi hakea, että se olisi voimassa vielä vuoden paluun jälkeen.

Finally most of the paperwork required for the exchange year is completed and papers have finally been sent to the AFS office in Helsinki. Different official certificates, records and consent letters as well as copies of every single page of my passport. I don't need a visa to Uruguay, but the residency permit will be applied at the airport when arriving in Montevideo. An so, I needed to apply for a new passport because it must be valid yet for a year after my return from Uruguay.

Rokotuksista vielä kaksi on ottamatta, ne otan elokuun alussa. AFS:n lähettämissä valmennusmateriaaleissa ja turvallisuusohjeissa on niissäkin vielä vähän läpikäymistä ja tietenkin espanjaa täytyy kerrata. Tuliaisista osa on jo mietittynä, mutta kaikki vielä hankkimatta. Samoin pakkaamista en ole vielä ehtinyt miettiä, joten ne ovat to do-listani kärjessä, kun palaan täältä Amerikan mantereelta heti elokuun alussa. Mulla on siis kaksi viikkoa aikaa nauttia Suomen kesästä ennen lähtöä, ja toivon, että ehdin tavata mahdollisimman monia ystäviä ja rakkaita ja että ehdin hoitaa tarvittavat jutut rauhassa. Odotan kuitenkin innolla, reilu kuukausi seikkailun alkuun! 

I still have two vaccinations to go, and I'll take them in the beginning of August. Also the orientation material from AFS as well as all the safety instructions and tips need to be studied a bit more. Some of my gifts to my future host family have already been planned, but I haven't bought anything yet, so that's another thing to do. Packing too is on my to do- list when I get home from America right in the beginning of August. It means that I have two weeks left to enjoy the Finnish summer before my departure, and I hope that I'll see as many friends and loved ones as I just can and that I'll get all the needed things arranged nicely in time. Anyway, I'm really excited, just a bit over a month until

the adventure starts!

Seuraavat kaksi viikkoa olen musiikkileirillä, International Music Camp kutsuu! Kirjoittelen toivottavasti taas pian sen jälkeen!

The following two weeks I'll spend at music camp, International Music Camp calling! I'll hopefully be back soon after that!

Besos, Martta

Ps. 91:11

URUGUAY...O ARGENTINA?

¡Hola amigos!

Päätin, että kirjoitan jotain pitkästä aikaa, ja avaudun täällä tällä kertaa siitä, kuinka mä olen varmaankin AFS:n ainoa tänä syksynä lähtevä vaihtari, joka ei vielä tiedä kohdemaataan ciertamente.

Ensinnäkin, kun päätin lähteä Uruguayhin, mulle kerrottiin AFS-toimistolta, että Uruguayn AFS toimii Argentiinan AFS:n alaisuudessa, ja että sinne vaihtoon hakeminen on mahdollista, vaikka kaikissa papereissa tuleekin koko ajan sitten lukemaan "ARG" sen sijaan, että niissä lukisi "UY". Myös selvisi, että yleensä kaikki Uruguayhin halunneet ovat sinne päässeet, eikä kukaan Suomesta hakenut ole "joutunut" Argentiinaan. Ymmärsin, että mahdollisuudet päästä Uruguayhin ovat ihan kohtuulliset, ja sinne todennäköisesti tulisin sijoittumaan. Maan pieni koko ja pienehkö asukasmäärä (n. 3.3 milj.), vain rajoittaa vähän.

Piriapolis, UY

Kuitenkin nyt, kun orienaatiot alkavat olla takana, paperit täytetty, uusi passi haettu ja passinkopiot viisumia varten lähetetty, se, etten tiedä tarkasti maata, minne olen lentämässä elokuun puolivälissä, tuntuu aika epävarmalta. Kyllä, Argentiina ja Uruguay on lähekkäin ja on helppo ajatella niiden olevan aika samanlaisia, mutta Uruguayhin silti haluaisin. Vaihtarikaverit selaavat kuumeisesti sähköpostiaan löytääkseen tietoa isäntäperheestä ja koulusta, mä odotan että saisin varmuuden kohdemaasta, niin, että voisin valmistautua paremmin ja asennoitua lähtemään tiettyyn maahan.

ARG

Uruguay on mun sydäntä lähellä, koska sieltä voisin paremmin toteuttaa haaveeni käydä Brasiliassa ja myös tutustua pienen ja eksoottisen maan kulttuuriin, sellaiseen, jota en varmasti muuten tulisi tuntemaan edes vähääkään. Pieni koko, rannat, Montevideo, maaseutu, brazilero... <3 Pienen maan etuja ovat tietysti myös lyhyet välimatkat. Toisaalta Argentiinasta voisin toteuttaa unelmani purjehtia Kap Hornin ympäri tai jopa käydä lähellä Etelämannerta. Tai käydä katsomassa pingviinejä. Molemmissa voin juoda matea ja tutustua lattarityyliseen rentoon elämäntapaan. Jokin mua silti Uruguayssa kiehtoo erityisesti. Toivottavasti saisin pian tietää lisää.

Besos y abrezos,

Martta

kuvat: google images

¿POR QUÉ A URUGUAY?

¡Hola! 

Viimeisen vuoden aikana, kun olen vaihto-oppilaaksi hakenut ja siihen liittyviä asioita miettinyt ja tietysti jutellut tuttujen, ystävien, sukulaisten ja naapurin tädin kanssa, useimmin minulle esitetyt kysymykset ovat olleet jotain seuraavanlaista:

Miksi Uruguayhin?

Eikö mitään kauempana olevaa maailmankolkkaa vielä olisi löytynyt?

Millä perusteella valitsit juuri Uruguayn kaikkien Latinalaisen Amerikan maiden joukosta?

Hyviä kysymyksiä, sillä mulla ei ole teille selviä vastauksia. Kun tein hakemuksia AFS:lle viime kevättalvella, olin aivan varma siitä, että vietän vaihtovuoteni jossain pain Aasiaa. Suosikkeina maavaihtoehtolistallani loistivat Hong Kong, Japani ja Filippiinit. Kuitenkin heti seuraavina tulivat Panama, Brasilia, Ranska, Argentiina ja viime hetkellä listalleni nousi tuo pieni ja kummallinen, jännittävä Atlantin rannikon maa, Uruguay. Sain hakemukset valmiiksi ja siinä vaiheessa maalistani näytti seuraavanlaiselta:

1. Hong Kong

2. Japani

3. Panama

4. Brasilia

5. Ranska

Sain kuitenkin parin viikon kuluttua AFS:n toimistolta puhelinsoiton, että Hong Kongissa säännöt olivat hiukan muuttuneet ja sen seurauksena mina olin liian vanha lähtemään Hong Kongiin. Minulta kysyttiin, halusinko lähteä Japaniin, joka oli toisena vaihtoehtonani. Mumisin, että en mä tiedä ja sain viikon lisäaikaa valita uusi kohdemaa. Viikon kuluttua kolmen kärki näytti suunnilleen tältä:

Uruguay

Brasilia

Kiina

Tässä vaiheessa siis päätin, että nyt kun aasialainen suosikkimaavaihtoehtoni ei enää tullut kysymykseen, lähden sitten lattareihin, kun kerran myös se palanen maailmaa oli koko ajan kiinnostunut.

Tuli se päivä, että minun piti soittaa AFS:n toimistolle ja kertoa uudesta kohdemaatoiveestani. En vielä sinä aamuna tiennyt, mikä maista kiinnostaisi eniten. Soitin ja sanoin AFS:n toimistotyöntekijälle että MÄ LÄHDEN URUGUAYHIN. Se tuli ehkä enemmän tai vähemmän fiiliksellä, mutta siitä asti oon ollut täysin rakastunut tuohon pieneen ja tuntemattomaan punaisten kattojen, jalkapallon ja hiekkarantojen maahan. Olen innoissani myös lattarikulttuurista yleensäkin ja espanjan kielestä, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Plussien listalle pääsee myös Argentiinan ja Brasilian läheisyys, ja siten mahdollisuus tutustua myös niihin upeisiin paikkoihin vuoden aikana. Päällimmäisenä on ajatus siitä, että mä halusin maan, jonne ei tulisi ehkä muuten heti lähdettyä matkustamaan tai esimerkiksi lomareissulle. Maan, josta en oikeasti tiedä paljon mitään ja maan joka olisi erilaisella tavalla kiehtova. Uruguay on niitä kaikkia.

Moni vaihtariystävistäni on kysynyt, miksi valitsin kaikista Etelä- ja Väli-Amerikan maista juuri Uruguayn. Siihen en osaa täysin vastata, koska haluaisin ehdottomasti valloittaa myös jokaikisen muun kolkan tuosta maanosasta, joten mihin vaan sinne lähtisin kyllä enemmän kuin mielelläni. Ehkä se on juuri se tuntemattomuus ja erilaisuus, joka mua kiehtoo Uruguayssa. Ensimmäinen oppimani juttu Uruguaysta oli varmaan se, kun seiskaluokan maantiedon tunnilla opettaja  näytti meille kartasta maailman maita ja pääkaupunkeja. Mun mieleen jäi Uruguayn pääkaupunki Montevideo, jolla oli mun mielestä hauska nimi. Toivottavasti opin jotain lisää tulevan vuoden aikana ;)

Tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen kohdemaahani. En malta odottaa sinne lentämistä ja kaiken uuden kokemista. Välimatkan pituus Suomeen ja yleensäkin se ajatus, kuinka kaukana kotoa silloin olenkaan, hirvittää joskus, eikä ehkä vähiten silloin, kun elokuun puolivälissä seison Helsinki-Vantaalla odottamassa lentoa kohti tuntematonta. Sitä kuitenkin odotellessa, tervetuloa seuraamaan mun blogia, tänne yritän kirjoittaa juttuja vaihdosta ja sen vierestä ja sitten tietenkin Uruguaysta aikanaan.

Besos, Martta

kuvat: Google Images, AFS