TWO WEEKS WITH SEA TURTLES

Karumbé on guaraní-intiaanien kielellä kilpikonna, ja juuri kilpikonnien kanssa minä ja kolme muuta AFS:n vaihto-oppilasta vietimme kaksi helmikuista viikkoa. Karumbé on myös täällä Uruguayssa toimivan järjestön nimi, joka pääasiallisesti pelastaa, tutkii ja jakaa tietoa merikilpikonnista, nykyään kylläkin myös maalla ja makeissa vesissä elävät kilpikonnat on huomioitu. Järjestöllä on tilat La Paloman lisäksi pohjoisempana Rochan departamentossa, La Coronillassa lähellä Cerro Verden luonnonsuojelualuetta, sekä Montevideossa. Osallistuimme tähän työhön vapaaehtoisina täällä La Palomassa ja kokemus oli antoisa ja opettavainen. Biologia on aina ollut yksi lempiaineistani koulussakin ja nautin kovasti käytännönläheisestä tavasta oppia lisää tekemällä. Ja mikä sen kiehtovampaa kuin valtameri ja kaikki siellä aaltojen syvyyksissä elävä. 

Karumbé is a turtle in the native language of guaraní, and exactly with turtles I and my three exchange student friends spent two weeks this month. Karumbé is also the name of an organization here in Uruguay, which mainly rescues, studies and spreads information about sea turtles, but as well works with tortoises and terrapins. Karumbé works in Montevideo, in La Paloma and in La Coronilla, near the nature reservation area of Cerro Verde. We took part in the project here in La Paloma, and the experience was really nice and we learned a lot. I have always liked biology and I enjoyed the opportunity to learn in a practical way by doing things. And what would be more fascinating than the ocean and all the living things in there. 

When the turtle had to spend all the time in a pool, where the water doesn't change the same way as in the ocean, we cleaned the carapace every day. The head is covered so the turtle doesn't see anything and stays still. 

Ikinä kuvatekstien suomentaminen ei ole vielä tuntunut näin vaikealta... Mutta tässä siis Rio de la Platan ja sen edustan merialueiden biodiversiteetistä kertova taulu.

The turtle "Año Nuevo" was able to return to the ocean the day we started in Karumbé, and "Ariel" stayed two weeks more, returning to its natural habitat on our last day as volunteers.

Ariel the green sea turtle we had in rehabilitation in Karumbé.

Uruguayn merialueilla tavataan viittä eri merikilpikonnalajia, joista yleisin on liemikilpikonna Chelonia mydas (englanniksi green sea turtle ja espanjaksi tortuga verde). Niin tämä, kuin kaikki muutkin merikilpikonnalajit (yhteensä seitsemän) ovat maailmanlaajuisesti uhanalaisia, , erittäin uhanalaisia tai vaarantuneita. Ongelmana on edelleen jatkuvan kilpikonnien pyynnin lisäksi kaikki valtamerissä oleva roska, erityisesti muovipussit ja kalastajien hylkäämät verkot. Kilpikonnat syövät muovipusseja sekoittaen ne ravintonsa kanssa, ja juuttuvat kalaverkkoihin. "Ariel" oli Karumbén vapaaehtoisten hellässä huomassa yli kaksi kuukautta, unkarilainen ystäväni isäntäperheineen löysi sen Cabo Polonion kansallispuistoalueelta pahasti kärsineenä. Ongelmana oli kalaverkko, joka oli miltei repinyt etummaiset raajat irti ja löydettäessä moni tulehdus oli ehtinyt heikentää tilaa entisestään. Kahden kuukauden hoidon jälkeen "Ariel" palasi mereen. Karumbén tarkoitus ei siis ole huvin vuoksi pyydystää kilpikonnia merestä ja pitää pienissä altaissa ja esitellä ihmisille, vaan auttaa sairaita ja vaarassa olevia yksilöitä ja palauttaa ne mereen niin, että kilpikonnalajien häviäminen maailman meristä pystyttäisiin estämään. 

In the seas of Uruguay live five different species of sea turtles, but the most common is green sea turtle Chelonia mydas (tortuga verde). Such as the green sea turtle, all the species worldwide (total seven) are endangered, critically endangered or threatened. The biggest problem is all the waste in the ocean, especially plastic bags and abandoned fishnets. Also fishing of the turtles still occurs in some parts of the world. Turtles eat plastic bags by accident because those are similar to their food and get bogged down in the fish nets. "Ariel" was in rehabilitation in Karumbé over two months. My Hungarian friend and her host family found it really suffered from the national park area of Cabo Polonio. A net tangled with waste had almost cut the front limbs and when founded, many infections had made the condition even worse. After two months "Ariel" eventually was able to return to the sea. What Karumbé is doing, is not catching turtles for fun or just wanting to make money, it is to try to help the sick turtles and the endangered individuals, so that they can return to the sea. And that way Karumbé is working on preventing disappearance of sea turtles in the oceans of the world. 

<3

Ariel volvio al mar!

Iltaisin olimme töissä, joten aamupäivät ja vapaapäivä kuluivat muun muassa näissä merkeissä - lisää seuraavassa postauksessa! <3 

Haluaisin erityisesti vielä kiittää Karumbéa, Barbaraa ideasta tehdä vapaaehtoistyötä! 

I would like to say thank you to Karumbé for this amazing experience and Barbara for the idea of volunteering in this project! 

Quiero agradecir al ONG Karumbé por esta linda experiencia, y Barbara por la idea de hacer trabajo voluntario en este proyecto! 

saludos, Martta <3

ENERO DE MUCHO SOL

¡hola! 

Lähetän teille kuvaterveisiä täältä aurinkoiselta Rochan rannikolta, viime päiväni ovat kuluneet pitkälti siskon kanssa rannalla ja erityisesti Laguna de Rocha -luonnonsuojelualueen autioilla hiekkarannoilla. Yhden yön olimme tällä viikolla myös samassa paikassa telttailemassa kaikkien kolmen siskoni kanssa. Tykkäsin kovasti, ja nuo rannat ovat ihania myös siksi, ettei sinne eksy turisteja, yleensä saa olla ihan rauhassa tai jopa yksin. 

I wanted to show you some pics from here, from the sunny coast of Rocha. The past days I have spent with my sister at the beach, especially at the nature reserve of Laguna de Rocha. One night we also went camping there with all my three sisters, I really like the place, its peacefulness and beauty. That area is probably the only one near La Paloma during the summer, to where only very few tourists find their way. 

Kävimme siskojen kanssa viime viikolla Chuyin rajakaupungissa ihan Brasilian rajalla. Kävelin siis Brasilian puolella, sillä kaupunkia halkova pääkatu toimii rajana. Ihmisiä oli paljon ja liikenne aikamoinen sekamelska, kadut täynnä tax free -kauppoja, vaatekauppoja, halpoja ruokakauppoja ja eritoten kojuja, joissa myydään kaikkea epäaidoista Niken lenkkareista ja vaatteista tupakkaan, alkoholiin, elektroniikkaan, aurinkovarjoihin, sandaaleihin ja käsitöihin. Kaikkea mahdollista siis, laittomiakin asioita. Itsessään tuo kaupunki on pieni, mutta aina täynnä ihmisiä, uruguaylaisia, argentiinalaisia, brasilialaisia ja törmäsinpä sellaiseenkin autoon, jossa oli perulaiset rekisterikilvet. 

The last week we made a short trip to a town called Chuy on the border to Brazil. I walked in Brazil, because a street going through the town is the borderline. The place was really crowded of people and cars, the traffic was a horrible jam. All the streets were full of tax free -shops, clothing shops, supermarkets and all kinds of stands, where you could buy anything from fake Nike shoes and clothes to tobacco, alcohol, electronics, sandals and crafts. Everything possible, also illegal stuff. The city itself is quite small, but always full of people, Uruguayans, Argentinians, Brazilians, I even saw a car from Peru. 

Postauksen viimeiset kuvat ovat murgasta, uruguaylaisesta musiikkiteatterista, tarkemmin La Paloman murgasta eli Palomurgasta. Murga on laulua(suurin osa miesääniä, naisäänien määrä vaihtelee), tanssia ja näytelmää, olennainen osa ovat myös esiintymisasut ja maskeeraus. Laulujen ja murgan aiheet ovat yleensä paikalliseen ja uruguaylaiseen kulttuuriin liittviä, politiikkaa tai muita ajankohtaisia ilmiöitä, huumoria unohtamatta. Säestyksenä laululle on pieni soitinryhmä, johon yleensä kuuluu useammat erilaiset rummut ja lyömäsoittimet ja mahdollisesti kitara, joskus toinenkin. Ensimmäinen kosketukseni murgaan oli täällä musiikintunneilla, kun opiskeltiin uruguaylaisen musiikin historiaa, mutta nyt viime aikoina olen ollut usein katsomassa juuri Palomurgan esityksiä, kavereitani ja heidän vanhempiaan soittaa ja laulaa tuossa ryhmässä. Tosi kiva fiilis, kun vihdoin alan ymmärtää laulujen sanat, vitsit ja kulttuurisidonnaisetkin jutut! 

The last photos of this post are from murga, which is a typical Uruguayan genre of musical theater, and in the photos you can see the murga of La Paloma, La Palomurga. Murga consists of singing, male and female voices, dance and acting, and colorful costumes and make-up are also an important part. The themes of the songs and the murga are usually something about the local culture, politics and other timely and current phenomenons, filled with humor. As an accompaniment works a group of percussion instruments and maybe a guitar or two. The first time I heard of murga was a at music class in high school here, studying the history of Uruguayan music, but now lately I have been watching the performances pretty often, since my friends and their parents are part of the group. It feels so good, that I start to understand the words, themes and jokes, even the ones, that are well tied with the culture and politics!

Mate <3

La luna llena - täysikuu - Laguna de Rocha

<3 siskon koiruus

Locos :D

Näin pirteältä näytin kolmen teltassa nukutun tunnin jälkeen :P

Soy como una uruguaya - siempre con el mate.

Dunas costeras - hiekkadyynejä silmänkantamattomiin. Laguna de Rocha on myös laaja luonnonsuojelualue sen monipuolisen biodiversiteetin takia. Silti silmääni pisti kaikenlaisen roskan suuri määrä rannoilla :O

Parque Andresito - La Paloma

Playa de Los Botes eräänä iltapäivänä, en ole ikinä nähnyt siellä noin paljon ihmisiä! Ajatellen sitä, että vielä reilu kuukausi sitten kävin tuolla juoksulenkeillä, ja siellä ei itseni lisäksi ollut kuin muutama surfin maajoukkuelainen ja pari koiraa. 

Brasilialainen Coca Cola.

Jälkiruoka on pakollinen kuvattava :D 

Avenida Brasil - Uruguayn ja Brasilian raja. Kaikki kyltit ja infot löytyivät muuten myös portugaliksi!

Kaduilla joku myi pehmistä suoraan tälläisistä! :D

Brasilialaista yerba matea - kuulemma hiukan erilaista. Brasiliassa mate = chimarrao.

Sandaalien määrä :D

Liikenne Chuyin alueella oli kohtuullisen sekavaa ja ruuhkaista :D

Playa La Serena

Murga - huomatkaa värikkäät asut ja maskeeraukset!

a las órdenes! 

Martta

p.s. I will be back soon with photos and stories about the latest activity I found to fill my days with, volunteering in an organisation that helps to save sea turtles and protect the biodiversity of the Uruguayan coast!  

p.p.s. Follow me on Instagram marttajohannna for more photos and events of my daily life here! 

DICIEMBRE

¡hola!

Kirjoitan teille nyt vihdoinkin kuulumisia joulukuun ajalta, kirjoittaminen jäi, kun alkukuun päiväni eivät sateisen sään takia erityistä ohjelmaa juuri sisältäneet ja myöhemmin onnistuin jättämään Canelonesin ja Montevideon reissun jälkeen sekä kännykkäni että kamerani matkan varrelle, joten niiden vähäistenkin kuvien saapuminen viivästytti tekstin ilmestymistä entisestään.

Finally I've got you something to share, about all kinds of things and events I was up to this December. Writing the blog kind of just remained, when on the first days of December we had a lot of rain and I didn't do that much. Now later I forgot my camera to Canelones when travelling there and in Montevideo, so that's one more reason for my publications being badly late. 

¡vamos arribaa la celeste!

Joulukuun alussa juhlittiin tietenkin Suomen itsenäisyyttä, täällä sitä juhlistin makaronilaatikolla, omenapiirakalla, suomalaisella kahvilla ja omin käsin askartelemillani pikkuruisilla Suomen lipuilla. Katsoin myös areenasta itsenäisyyspäivän paraatin ja virallisen lipunnoston, linnan juhlat jäivät tällä kertaa katsomatta hiukan hankalan aikaeron takia, täällä oli iltapäivä ja paljon ohjelmaa juhlien aikaan.

The beginning of December we of course celebrated the independence of Finland, here I made Finnish food, Finnish coffee and little flags I did myself. I also watched the independence day parade and other celebrations from Finland from internet. 

Kävin myös tunkeilemassa Uruguayn YFU:n leirillä La Pedrerassa yhden päivän verran joulukuun alussa. Moikkaamassa tietysti kohta Sveitsiin palaavaa kiireistä Dianaa, mutta myös puhumassa suomea YFU:n seitsemän suomalaisvaihtarin kanssa ja tietenkin jakamassa vaihtokokemuksia ja nauttimassa auringonpaisteesta. Sain taas kuulla moneen kertaan kuinka onnekas olen saadessani asua Rochan rannikolla. :)

I also visited a camp of YFU Uruguay in La Pedrera, near La Paloma for one day in the beginning of December. Meeting Diana and all other exchange students, but also talking Finnish, because YFU has seven Finnish exchange students here in Uruguay. It was great to share experiences, talk about possible challenges and enjoy the sunshine. Again I heard like thousand times how lucky I am when I get to live at the coast of Rocha. :)

Joulukuun alussa juoksin 7km kilpailun täällä La Palomassa

La Pedrera - Playa Desplayado 

Viimeisenä viikonloppuna ennen joulua suuntasin jo torstaina kohti Pandoa ja Canelonesin departamentoa. Barbara tuli minua vastaan bussiterminaaliin Montevideoon, jonka yhteydessä olevassa ostoskeskuksessa shoppailimme hetken ja soimme ainakin kolmet jäätelöt. Myöhemmin matkustimme tukalassa helteessä Pandoon ja yövyin kaksi yötä Barbaran kotona. Käytiin Montevideossa vielä yhdessä toinenkin reissu saksalaisen vaihtarin Annen yllätysläksiäisissä, hän kun palaa kotimaahansa nyt tammikuussa.

The last weekend before Christmas I took a bus already on Thursday to go to Pando in the departamento of Canelones. Barbara came to meet me in the bus terminal in Montevideo, we did some shopping and ate way too many ice creams. Later we traveled to Pando and I stayed two nights at Barbara's home. We also did another trip to Montevideo the following day to go to the surprise farewell party of Anne, who will return to Germany now in January. 

Lauantaiksi pääsimme vihdoin kahden tai kolmen myöhästytyn bussivuoron jälkeen Pandosta Canelonesiin, jossa kiersimme kaupunkia jonkin verran, ilmoittauduimme sunnuntai-aamulla odottaneeseen juoksutapahtumaan ja kävimme teatterissa. Barbaran kanssa olimme yötä erään AFS:n vapaaehtoisen luona ja aamulla Barbara lähtikin juoksikilpailuun. Minunkin piti, mutta jostain syystä olin tosi huonossa kunnossa ja kipeä, ehkä taas ruokamyrkytys tai sitten joku flunssa, joten tällä kertaa juoksu jäi minulta väliin. Myöhemmin päivällä tapasimme kaikki muut AFS:n vaihtarit ja otimme bussin päämääränämme Los Cerrillos ja AFS:n midstay/end of stay -leiri.

Saturday we missed like two or three buses with Barbara, but finally arrived to Canelones, where we walked around the city, did the inscription to a running event for Sunday morning and went to theater. We stayed the night at the home of a volunteer of AFS, and on Sunday Barbara went running. I was supposed to go too and had planned to go as well, but for whatever reason I felt really bad. I don't know if it was food poisoning or some kind of flu, but that time I missed the run. Later during the day we met all the other exchange students of AFS and took a bus to Los Cerrillos, as the midstay/end of stay orientation was waiting for us.  

Midstay -leiri oli ehkä kaikkien mielestä ehdottomasti paras kaikista tähän mennessä kokemistamme. Meillä kaikilla oli niiiiin mukavaa. Mukaan lukien vesisota, eräänlaiset olympialaiset finaaleineen, johon kuului mm. uruguaylaisen tangon opettelua, yhdessä siskonpetillä nukkuminen (josta ei meinannut tulla mitään kun meitä nauratti niin kovasti) ja tietenkin hyvät keskustelut. On niin kovin haikeaa hyvästellä kaikki nyt tammikuussa kotimaihinsa palaavat vaihtarit! Toisaalta onneksi on olemassa hyviä tapoja pitää yhteyttä ja tästä eteenpäin jokaisesta maailman kolkasta löytyy sohva nukkumista varten. 

I think we all agreed that this midstay camp was the best we have had so far. We had soooo much fun. Such as water guns, competitions, dance competition which included learning uruguayan tango, sleeping together on the floor (which didn't really work because we laughed so hard) and good conversations. It's so sad and hard to say goodbye to all the students that will leave back to their countries now in January. Luckily we still have good ways to communicate and at least from now we all will have a sofa to sleep on in every part of the world. 

Mis tailandeses <3 

Meillä kaikilla oli niin mukavaa :D

<3

Joulu saapui myös tällekin pallonpuoliskolle, vaikka itse sen suhteen olinkin vähän hukassa. En päässyt joulukirkkoon. En syönyt suomalaisia jouluruokia pipareita ja Fazerin Sinistä lukuun ottamatta (kiitos niistä <3), enkä käynyt joulusaunassakaan. Tai avannut lahjoja yhdessä perheeni ja sisarusteni kanssa. Sen sijaan vielä jouluaattoon saakka arki jatkui täysin normaalina ja ihan tavallisena (verrattuna siihen, että Suomessa kaikenlainen jouluhössötys alkaa näkyä viimeistään ehkä adventtina...). Jouluaattona hostäiti teki pan dulcea (makea joululeipä jossa on mm. hedelmiä ja ihan sokeria, vielä makeampaa kuin suomalainen joululimppu siis) ja illaksi lähdimme sukulaisten luo Rochaan, jossa juhlimme aamukolmeen asti syöden asadoa (kaikenlaista grilliruokaa). Täällä jouluaattoiltaan kuuluivat myös ilotulitukset ja ilmeisesti jotkin juhlat jatkuivat aamuun asti, itse menin nukkumaan. 

Christmas arrived also here on the other side of the world, even though fro me it was in all ways very different. I didn't get to go to Christmas church. I didn't eat Finnish Christmas food, except chocolate and gingerbread cookies (thank you <3). I didn't go to Christmas sauna. Or opened he gifts with my family and siblings. Instead the everyday life stayed all the way similar until the Christmas Eve (compared to Finland where Christmas is really visible a long time before that...) On Christmas Eve my hostmom made pan dulce, sweet Christmas bread with fruits and for the night we went to Rocha to celebrate with the whole family and all relatives. We ate asado (barbecue), listened to music and watched fireworks. If I understood right, some kind of parties continued until the morning, but I went to sleep. 

Cabo Polonio con mis amores

Punta del Diablo

Joulun jälkeen välipäivinä tein Pandossa asuvien vaihtareiden ja heidän kavereidensa kanssa päiväreissun Punta del Diabloon ja Cabo Polonioon. Reissun järjestelyssä oli aikamoinen säätäminen, vaikka tietenkin yritän ymmärtää, kuuluuhan sellainen hiukan erilainen aikataulukäsitys ja spontaanius olennaisesti tähän kulttuuriin. Meillä oli kuitenkin lopulta oikein ihana reissupäivä ja sain paljon uusia kavereita ja tapasin vanhoja. Ja kukapa ei pitäisi Cabo Polonion tai Punta del Diablon kaltaisista rannoista, niin ihania! 

After Christmas I was on a trip to Cabo Polonio and Punta del Diablo with the exchange students of Pando and their friends. There was kind of lot problems and other difficulties arranging the trip, but at the end we had a lot of fun and really great time. Also this spontaneous style and looser timetables are a part of the culture, so I try to understand that. I got many new friends and met old ones, that was awesome. And who wouldn't like beaches such as Punta del Diablo or Cabo Polonio, they are so lovely! 

saludos, Martta